Kymen Sanomat 7.10.2020

Kotkassakin saa taas otteen harjoituskaverista – Paini palasi viimeisten lajien joukossa pitkältä koronatauolta

Kotkassa kaivattaisiin lisää kilpapainijoita. Kotkan Painimiesten Elmer Lappalainen, 15, saavutti syyskuussa menestystä.

Pekka Kimpanpää

Veeti Laakso (vas.) ja Elmer Lappalainen Kotkan Painimiesten harjoituksissa Karhulan kamppailukeskuksessa.

Maanantaina juoksu, tiistaina kuntopiiri, keskiviikkona pyöräily, torstaina kuminauhajumppa, perjantaina juoksu ja lauantaina mäkijuoksu.

Siinä karkeasti ottaen kotkalaisten nuorten painijoiden viikon harjoitusohjelma viime kesältä. Painimatolle ei ollut asiaa, kun koronavirus katkasi lajiharjoittelun kuukausiksi.

– Kaikki kontaktiharjoittelu oli kielletty, Kotkan Painimiesten (KPM) puheenjohtaja Ari-Pekka Klami muistelee.

Suomessa painin koronarajoitteita purettiin vasta heinäkuussa. Kotkassa painitoiminta palautui normaaliksi elokuun lopussa, kun Karhulan kamppailukeskus avattiin jälleen kaikille ryhmille.

Kamppailukeskuksen painimatolta kantautuukin taas tömähdyksiä. Kotkan Painimiesten kilparyhmän Elmer Lappalainen, 15, Veeti Laakso, 18, ja Arttu-Petteri Klami, 26, ottavat vuoron perään otetta toisista.

Nallepaini sai hyvän vastaanoton ennen koronataukoa

Painia siis ei ole kokonaan kuopattu Kotkassa. Esimerkiksi KPM:n vuoden alussa aloittanut nallepaini sai hyvän vastaanoton ennen koronataukoa. Syyskuussa uudelleen käynnistetyt nallepainiryhmät ovat lähes täynnä. Nallepaini on tarkoitettu lasten ja vanhempien yhteiseksi liikunnaksi, jossa kohentuvat fyysinen kunto ja motoriset taidot.

– Tietenkin kilparyhmissä saisi olla enemmänkin painijoita, mutta se on kovaa touhua. Lopettamisprosentti on kova juuri Elmerin iässä, kun muut asiat alkavat kiinnostaa, Klami sanoo.

– Kun mennään siihen kuusi kertaa viikossa harjoitteluun, niin se vie aikaa, valmentaja Pasi Laakso lisää. Vierellä harjoituksia seuraa myös Lappalaisen vastuuvalmentaja Timo Viuhko.

– Ja normaalisti kisoja on joka toinen viikonloppu. Jostain syystä niitä on paljon tuolla Pohjanmaalla, Klami virnistää painin mahtimaakunnan suuntaan.

Mutta onhan Kotkassakin ollut painikulttuuria?

– On ja on vieläkin. Se tavallaan elää aalloissa, Klami toteaa.

Pekka Kimpanpää

Veeti Laakso ja Elmer Lappalainen Kotkan Painimiesten harjoituksissa Karhulan kamppailukeskuksessa.

Kotkassa pitkät painiperinteet

Paini on yksilölaji, mutta ryhmä vaikuttaa tosi paljon. — Pasi Laakso

Ensimmäinen pitkä menestysaalto kantoi 1900-luvun alusta sotien jälkeiseen aikaan. Kotkassa painittiin sekä työväen että porvarien seuroissa. Tiutisessa kisailivat ”aidanseipäätkin” ja sanonta ”täyttä kuin Hallan Visassa” liittyy juuri painiin.

Kotkan Rientoa edustanut painin tähdenlento Kaarlo Koskelo voitti olympiakultaa Tukholmassa 1912. KPM:n olympiakävijöistä Veikko Lahti saavutti MM-hopeaa 1955. Viktor Ahven tuli painiuran jälkeen tunnetuksi Karhuvuoren joviaalina korttelipoliisina 70- ja 80-luvuilla.

2000-luvun nimistä esimerkiksi MM- ja EM-tasolla paininut Ville Käki jäi yhden voiton päähän Pekingin olympiapaikasta 2008.

Näissä korkeuksissa ei nyt liidellä, mutta valoa pilkahtelee. Varsinkin, kun ottaa huomioon poikkeusolojen vaikutukset.

Elmer Lappalainen paini syyskuussa kaksi SM-pronssia kreikkalais-roomalaisessa painissa. Ensin U15-kilpailuiden 85 kilon sarjassa, sitten U17-kilpailuiden 92 kilon sarjassa. Lappalainen kävi myös kokeilemassa vapaapainia Pohjanmaan lakeuksilla U15-kilpailuissa.

Missä kohtaa nyt mennään: aallon harjalla vai pohjalla?

– Harrastajamäärissä mennään aika pohjalla. Esimerkiksi Popinniemen Iskulla oli hyvä ryhmä, kuusi poikaa, ihan Suomen kärkeä. Heistä kaikki lopettivat vuoden-kahden aikana, Klami harmittelee, mutta uskoo uuden sukupolven tuloon.

– Paini on yksilölaji, mutta ryhmä vaikuttaa tosi paljon. Kun ryhmässä on hyvä henki, niin siitä pois jääminen on kova paikka. Tulee vähän joukkuelajiefekti: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, Laakso sanoo.

Yhteistyötä naapurin kanssa

KPM on tätä nykyä ainoa painin erikoisseura Kotkassa. Sillä on kuitenkin läheiset suhteet toiseen perinneseuraan eli Popinniemen Iskuun. Seuroilla on yhteinen kilparyhmä.

– Se lähti parikymmentä vuotta sitten, jotta saatiin isompi harjoitusryhmä. Molemmissa seuroissa oli samanikäisiä ja saman painoluokan poikia, jotka harjoittelivat yksinään.

Valmennuksen puutteesta harrastamisen tai kilpailemisen ei pitäisi olla kiinni. KPM:llä on tällä hetkellä toistakymmentä valmentajaa, joilla on Painiliiton lisenssi.

Oikeastaan enää puuttuvat kilpailut. Ne, jotka korona vei, mutta ei täysin palauttanut. Uusin takaisku oli alle 23-vuotiaiden MM-kisojen peruuntuminen. Kisat piti järjestää marraskuussa Tampereella.

Toimittaja Pekka Kimpanpää